Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tyttären onni vai perintötila – järjestetyn avioliiton tragedia


Taustaa Alitalon myynnistä Matts Johansson Pihkolalle vuonna 1816 ja sitä seuranneesta omistusoikeustaistelusta. Katteluksen yksinäistalon jakoa käsiteltiin Katteluksen sukuseuran uutisissa (5/2003) otsikolla Isojako Katteluksen kylässä. Veljekset Simo ja Krister Kristerinpojat olivat jo vuonna 1766 jakaneet talon keskenään, mutta jako täsmennettiin isojakotoimituksessa 21.10.1801. Yli-Katteluksen eli Ylitalon (Rno 1:1) isäntänä oli Krister Kristerinpoika ja Ali-Katteluksen eli Alitalon (Rno 1:2) isäntänä Simo Kristerinpojan kuoltua hänen poikansa Juho Simonpoika.

Alitalossa elettiin vuotta 1816. Juho Simonpoika Ali-Kattelus oli 48-vuotias ja hänen vaimonsa Liisa Juhontytär 47-vuotias. Perheeseen oli syntynyt seitsemän lasta, joista oli elossa kolme tytärtä: 13-vuotias Maria Liisa*, 11-vuotias Riitta ja 5-vuotias Helena. Kolme vanhinta lasta oli kuollut: Juho ja Kristiina vain 3-vuotiaina ja Maria vuoden ikäisenä. Lisäksi toiseksi nuorimpana oli syntynyt vuonna 1808 poikalapsi kuolleena. Juho Ali-Kattelus oli ollut isäntänä 22 vuotta. Poikalapsen puuttuessa perintötilan tulevaisuus huolestutti isäntää. Juho päätyi erikoiseen talonkaupparatkaisuun vanhimman tyttären Maria Liisan ollessa vasta 13-vuotias.

Isoisäni Elis Kesälä kertoo muistiinpanoissaan isovanhemmistaan Maria Liisasta ja Joonaksesta tarinan:
”Alitalon omistaja Juho Simonpoika oli kauppakirjalla 8 huhtikuuta 1816 myynyt talonsa eräälle Matti Pihkolalle varauksella, että ostajan poika Henrik Mattson nai mieheksi vartuttuaan hänen tyttärensä Marja Liisan ja saavat sitte periä Alitalon. Tällaisia talonkaupoista solmittuja ns. lasten liittoja vanhat ennen kertoivat usein tehdyn. Ovela kauppa; vaikka tytär ”myytiin” talon myötä, jäi eli palautui perintötila taas suvun omaksi. Mutta kun lapset varttuivat eivät ne ”tykänneetkään” toisistaan. Marja Liisa mielistyi Paavolan vankkaan poikaan Joonakseen ja he ”menivät yhteen” vastoin vanhempien sopimuksia.
Nyt alkoi Joonas ”riidellä” taloa takaisin koskapa oli vanhemman tyttären nainut. Siitäpä sukeusi 9 vuotta kestävä oikeusjuttu, jossa pari kertaa käytiin ”ylimäisis asti” eli Senaatissa. Joonas, vaikka kahdesti tuomittiin jutussa hävinneeksi, ajoi kaikella tarmollaan oikeuttaan, jota perusteli sillä tosi syyllä kylläkin, että itse talon kauppa oli ”hätäkauppa” ja että myyjien perustarkoitus oli säilyttää ikivanha perintötila suvulla ja siis vanhemmalla tyttärellä (poikia ei ollut). Koska ostajan poika Henrik oli kuollut, on hän - Joonas ja vaimonsa Marja Liisa - nyt vanhempien toivon mukaan Alitalon todellinen perijä.”
Ja Elis jatkaa: ”Kun asja kolmannen kerran käsiteltiin ylimääräisis, tuomittiin Alitalo Joonakselle samast ostosummast (kuin Pihkola oli maksanut) 277 riikintaaleria, 37 sillinkiä ja 4 rynstykkiä. Rahaton kun oli, sopi Joonas ”alvokaatinsa” (lat. advokaatti, asianajaja) kanssa, että hän saa maksaa luonnossa eli linnuissa ja turkisnahoissa. Mut kyl oli Joonasparka kans emä pelis. Kaiket päivät metsästeli ja ehtoonsuus lähtee yön selkään Turkuun (60 km) alvokaatinsa tykö hirmunen lintutaakka seljäs. Kyl hän kehus, jälkeenpäin, ett monta kertaa oli niin läpi väsyny, ett taastakkaa löysi ittes maantien ojast lintutaakkas kans kun tuli torkku käyresäs.” Joonas sai lempinimen ”Susi-Joonas” metsästystaidoistaan, jotka olivat perintöä Paavolan suvusta - mutta se on taas oma tarinansa, johon Elis toteaa voivansa palata myöhemmin erikseen.

Ote Alitalon kauppakirjasta:
”Kauppakirjalla tk 8 päivänä olemme myyneet omistusoikeutemme puoleen Katteluksen verotilaan erinäisillä ehdoilla ja kauppasummalla suuruudeltaan 277 riikintaalaria 37 sillinkiä ja 4 runstykkiä eikä sen vähemmällä ja tahdomme tämän kautta edelleen määrätä
1 Että sitten kun minä Johan Simonpoika ja vaimoni Lisa Juhontytär kuolemme, saavat meidän molemmat tyttäremme Brita ja Leena Juhontytär hallinto-oikeuden Ylhäisten torppaan ja siellä asua ja viljellä sen maita sekä sen lisäksi xxxxxxxxx heidän kuolinpäiväänsä asti, josta tekevät veroa vuosittain joka viikko yhden päivän taloon omalla ruuallaan.
2 Mitä tulee tämän 1/6 manttaalin jälellä olevaan maahan se jääköön veromaahan ja kuulukoon yksityisesti lapsillemme jotka menevät (naimisiin).
3 Jos ostaja Matti Pihkolan poika Henrik Mattson ehtisi kuolla ennen naimisiin menoaan, niin olkoon Matti Pihkolan pojalla viimesestä avioliitosta oikeus rakentaa avioliittoon kunniallisesti tyttäremme Marja Liisan kanssa tai jos hän kuolee jonkun muun meidän tyttäremme kanssa.
4 Vaikka me kauppakirjassa pidätämme oikeuden hallita Katteluksen taloa Marian päivään 1817 mutta nyt on tehköön muutos, että Matti Pihkola saa heti talon haltuunsa ja maksaa meille ensi syksystä 3 tyn rukiita luonnossa sekä tämän vuoden kevät kylvölle pidätämme itsellemme 5 maakappaletta jotka vieraat miehet ovat sitä varten tarkastaneet. Viime vuoden nisusadosta saamme me puolen.
5 Olkia pitää Matti Pihkolan antaa ensi syksystä vuoteen 1817 kahdelle lehmälle.
6 Kertunniityn ja Maaniityn heinät korjaamme ne ensi suvena jonka jälkeen mainittu Kerttuniitty liitetään Ylhäisten torppaan, ei ainoastaan minun ja vaimoni elinijäksi vaan myöskin ennen mainittujen tyttärieni elämän ijäksi.
7 Kaikki talosta menevät maksut olivatpa ne mitä laatua tahansa maksaa Matti Pihkola, minkä kaikki omakätisellä puumerkillä vahvistamme.”

Lähteet: Elis Kesälän arkistot
Julkaistu uutislehdessä 2005
Kirjoittaja Antti Kesälä on Maija Liisa ja Joonas Ali-Katteluksen
pojan pojan pojan poika

©2019 Katteluksen sukuseura - suntuubi.com