Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Katteluksen kylä täällä "Vaivasten lakialla"


Katteluksen kylän historiaa Elis Kesälän (1875-1943) ja Katteluksen Sukuseuran arkistojen ym. lähteiden pohjalta koonnut Antti Kesälä.

”Katteluksen kylään tuli ensimmäinen asukas ylhäält kässii. Souti purtilollas jokkee alaspäin ja näki Katteluksen kylän parhaammaks ja nousi tonne joen töyrääl ja teki tönös puujjuurel. Se oli miäs – kruukmaakari, eikä siihen aikaan mailmas viäl muuta ollukka. Kivi oli ase ja savi ja puu oli kaluuainei. Niin se äijä teki aikas kruukku astioi – ja monta aikaa jälkeeki päin löyttiin ain kruukun murui siit plassilt.”

Näin kertoi 90-vuotias Tiina Landen isoisälleni Elis Kesälälle tarinan, jonka oli kuullut isältään Anders Landénilta Katteluksen kylästä.

VARHAISEMPAA HISTORIAA

Katteluksen kylää kuten sen naapurikyliäkin on asutettu jo kivikaudella, noin 9500 vuotta sitten, josta todisteena on löydetty luista ja kivistä tehtyjä esineitä jokeen rajoittuvilta lähikylienkin pelloilta.
Vakituista asujaimistoa on esiintynyt jo 1300-luvulla. Olihan kylä erään vanhimman kulkureitin eli joen varrella ja maamme vanhimman tien, yli tuhat vuotta vanhan Hämeen härkätien, vieressä. Näin kaukaa ei kuitenkaan ole tarkoitus esitellä Katteluksen kylän vaiheita, vaan harppaamme 1500-luvulle.
Katteluksen kylä mainitaan ensimmäisessä maakirjassa 1540 nimellä Kattelusböle. Kylän kylvöala oli tuolloin 6 pannia (1 panni = 20 kappaa = n. 90 litraa). Kylien lukumäärä pitäjässä oli silloin 19, joissa taloja 70 ja yhteinen kylvömäärä 260 pannia eli n.14 pannia/talo. Asukkaita / talo oli tuohon aikaan kuudesta seitsemään, jolloin pitäjän asukasluku on ollut 400-500 henkeä.
•1540 kylässä oli taloja kolme joita isännöivät: Gerlach Larson, Jakob Olson ja Anna Vidua
•1614-17 tila oli läänitettynä Jöran Boije Gennäsille
•1636-50 taloa asui kihlakunnanvouti Mikko Kaarlenpoika
•1650-58 omistajana Kosken ensimmäinen kappalainen Sakarias Judius

1658 Olof Staffansson sai Kuvernööriltä valtakirjan viljellä Katteluksen yksinäistaloa.

I SUKUPOLVI
Rusthollarin elämää
Kylässä oli tuolloin kaksi taloa, joista toisen omisti pitäjän mahtimiehiin kuulunut Kosken kartanon isäntä toisessa polvessa, vapaaherra Gustaf Grass, Halikon kihlakunnan tuomari, Pohjanmaan maaherra, Turun hovioikeuden asessori ja varapresidentti. Oletetaan Olofin ja Gustaf Grassin tunteneen toisensa aiemmilta ajoilta ja tämän myötävaikuttaneen koko kylän siirtymiseen Olof Staffanssonin haltuun, ensin vuokralle ja myöhemmin 1700-luvulla perintötilaksi lunastamiseen.

Olofista tuli ratsutilallinen eli rusthollari. Ratsutilallinen oli Ruotsi-Suomen armeijalle vakinaista veroratsupalvelusta suorittava talonpoika joka varusti miehen ja ratsun kruunun käyttöön. Korvaukseksi uhrauksistaan rusthollari sai täyden vapauden ruotusotamiehen ylläpidosta ja myös vapauden kaikista sekä vakinaisista että ylimääräisistä kruunulle menevistä veroista.

Rusthollari sai oikeuksien todisteeksi erikoisen ratsutilakirjan. Yhteiskunnallisessa arvoasteikossa rusthollari nousi entisten säätyveljiensä yläpuolelle eräänlaiseen talonpoikaisaateliin.

Elettiin aikaa, jolloin
• sota Venäjää vastaan oli juuri loppunut, 1656-1658
• Kaarle X Kustaa oli Ruotsi-Suomen kuninkaana
Kahakoita riitti. Ruotsi-Suomi kävi suurvaltasotia Euroopassa ja tämä rasitti koko Suomen kansaa, kuten myös Olofin taloutta.

”Ratsastaa itse” -merkintä rusthollarin nimessä löytyy Marttilan käräjien pöytäkirjasta 7.-9. maaliskuuta 1664 sen Asukasluettelo-osasta eli varojen puutteessa isäntä saattoi anoa lupaa saada itse hoitaa ratsumiehen tehtävät. Komealta kalskahtava nimitys ei siis ollutkaan vaurauden merkki vaan varattomuuden josta seurasikin myöhemmin ”viran” menetys. Rusthollari ei tuohon aikaan ollut pitäjässä mikään harvinaisuus, koska lähes kaikki vanhat kantatilat olivat rusthollitiloja.

Ajan kirkolliset tavat historiasta tuntien tiedämme kirkolla olleen myös pitävä ote ja murhe rahvaan sielusta, kuten myös rusthollari Olofin elämään, halusi hän sitä tai ei. Tästä on erikseen ”todiste” Marttilan Seurakunnan Historiassa.
Henkilöhakunimellä Olli (Olof) Kattelus löytyy vuodelta 1660 maininta, jossa kerrotaan Olofin saaneen syytteen noituuden suosimisesta vietyään Heikki -nimisen ratsumiehensä erään tietäjän luokse Kiikalaan. Onhan mairittelevaa, että avarakatseinen sukumme kantaisä on päässyt historiaan suosimalla vaihtoehtoista lääketiedettä jo silloin. No, nuhteet kuitenkin tulivat. Ehkä kirkko on sittenkin tullut lähemmäksi meitä vahtimalla vähemmän. Ennustajalla uskaltaa käydä ja horoskooppeja lukea ilman nuhteen pelkoa.

III SUKUPOLVI
Talo jakoon
Kartan, vuodelta 1732, mukainen tilanne vallitsi, kun Krister Juhonpoika ja Anna Kreuntytär viimeisinä isännöivät yhtenäistä Katteluksen yksinäistaloa vuosina 1718-1766.

1766 jaon jälkeen siitä tuli Ali-Kattelus/Alitalo. Vuodesta 1891 maarekisterissä Lomme-nimellä tunnettu.

Talo ja peltoalue ovat tyypillisesti joen rannalla. Viljeltyä n. 300 m x n. 600 m alueella n. 20 ha. Maa oli ja on edelleenkin tiukkaa, kuivuudelle herkkää savea. Katteluksen kylän pinta-ala on n. 530 ha ja sitä rajoittaa pohjoisessa Paimionjoki, idässä Tauselan kylä, etelässä Kuusjoen pitäjä ja lännessä Myllykylä.

Tilan pinta-ala täyttäisi hyvin nykyiset EU-kriteerit ja tähän suuntaanhan taas ollaan menossa. Nykyihmistä mietityttää pieni peltopinta-ala suhteessa suurehkoon kokonaisalaan, mutta siihen löytyy selitys. Määrättyä peltohehtaaria kohti piti olla riittävä määrä niittyjä varsinkin eläinten talviruokintaa varten ja Katteluksella niittyjä oli vähän verrattuna esimerkiksi Myllykylään, Iso-Sorvastoon,Talolaan ja Tapalaan. Aikaisemmin talon jakaminen ei ollut mahdollista, mutta 1700-luvun puolivälistä alkaen hyväksyttiin halkominen perillisten kesken, mikäli jaettujen talonosien elinkelpoisuus säilyi.

1763 veljekset Krister ja Simo Kristerinpoika jakoivat Katteluksen yksinäistalon ja samalla kylän, muodostuivat Ali-Kattelus ja Yli-Kattelus. Anna-sisar sai Ylhäisten torpan läheltä Kuusjoen rajaa, 9 km päätalosta etelään. 1766 lokakuun 23. päivänä Kuninkaan Kamarin Kollegio vahvisti jaon suurella sinetillä ja isojako täsmensi asian 1801.

Simo Kristerinpoika kuoli ennen isojakoa, 1794 ja Ali-Kattelus periytyi hänen pojalleen, Johan Simonpojalle, jonka puumerkki asiapapereissakin on. Talo oli jaettu, puumerkki pysyi samana, mutta lompakko taisi sentään molemmilla olla omassa taskussa.
Todella tarkkoja selvityksiä jyvityksineen löytyy isojaon asiakirjoista. Pinta-alatkin muunnettuina ovat neljällä desimaalilla. Lienevät EU-direktiivinikkaritkin ottaneet oppinsa näistä.

Karttakuva on Markku-veljeni hallussa olevasta alkuperäisestä Isojaon kartasta selitysosineen Katteluksen kylästä vuodelta 1800.
• 61 Myllykylän-puoleinen pelto on Ali-Kattelusta
• 60 Hakan-puoleinen pelto on Yli-Kattelusta.

Ylitalo rakennettiin tien vastakkaiselle puolelle, josta se siirrettiin nykyiselle Ylitalon tontille 1800-luvun puolivälin jälkeen. Tarkkaa tietoa ei ole.

Kaarlon ja Amandan Kattelus myivät kantatilasta:
· 1898 Huhtimo, n. 22 ha. Entinen torppa.
· 1907 Hakala, n. 8 ha. Entinen torppa.
· 1907 Lehtovuori, n. 15 ha.
· 1923 Lehtilä, n. 1 ha.

Kaarlo-isännän edistyksellisyyttä ja ehkä hieman hurmahenkisyyttäkin osoitti linja-auton hankinta vuonna 1923. Tämä oli pitäjän ensimmäinen ja valtakunnallisesti kärkipään aluevaltaus.
Ajoneuvo oli ”pressu” Ford ja sillä aloitettiin ensimmäiset vuorot Koskelta Turkuun. Kuljettajana toimi pääasiassa August-poika, jolle teetettiin varta vasten ruskeasta sarsikankaasta ajopuku ja nahkainen lakki. Liikennöinti jatkui viitisen vuotta.

IX Sukupolvi
1934 Kaarlo ja Amanda luopuivat talonpidosta kolmen poikansa Adin, Augustin ja Paulin jakaessa talon
· YLITALO Adi Kattelus
· SUNI August Kattelus, jolle ostettiin takaisin 1893 Hariniemestä erotettu Suni
· RAUHARANTA Pauli Kattelus

X Sukupolvi
Talot siirtyivät edelleen isiltä pojille, mutta Ylitalon nuori-isäntä Kari Kattelus luopui maanviljelyksestä.
· PIKALA / SUNI Arto ja Merja Kattelus viljelevät tilaa, johon on ostettu takaisin kantatilasta aikoinaan myyty Ojala ja osa Ylitalon pelloista Kari Kattelukselta
· RAUHARANTA Tapani ja Hilkka Kattelus viljelevät tilaa, johon ostettu osittain takaisin kantatilasta aikoinaan myydyt Hariniemi ja Hakala ja osa Ylitalon pelloista Kari Kattelukselta.

ALI-KATTELUKSEN VAIHEITA

V Sukupolvi
1817 isojaon jälkeen Alitaloa isännöivät Juho Simonpoika ja vaimonsa Liisa Juhontytär. Perheeseen oli syntynyt seitsemän lasta joista elossa olivat tyttäret Marja-Liisa 13 v, Riitta 11 v ja Helena 5 v.
Varmistaakseen talon jatkumisen suvulla he tekivät erikoisen talonkaupan Matti Pihkolan kanssa Marttilan Siutilan kylästä. Hänellä oli Henrik-niminen 12-vuotias poika. Kauppakirjassa sovittiin, että Marja-Liisa avioituu Henrikin kanssa, kun tulevat täysi-ikäisiksi. Talo siirtyi Matti Pihkolan hallintaan ja isäntäpari Juho ja Liisa siirtyivät eläkepäiville Ylijoen torppaan. Ovela kauppa, jossa talo taas palautuisi suvun haltuun avioliiton myötä.

VI Sukupolvi
Lasten varttuessa he eivät ”tykänneetkään” toisistaan. Marja-Liisa mielistyi Partelan Paavolan poikaan, Joonakseen, joka oli kuulua metsästäjäsukua. Joonaksesta käytettiin paikkakunnalla yleisesti nimeä ”Susi-Joonas”.
He alkoivat käräjöidä Alitalon omistuksesta Matti Pihkolaa ja myöhemmin perikuntaa vastaan kaikissa oikeusasteissa. Viimeksi senaatissa asti, joka 9 vuoden käräjöinnin jälkeen palautti talon heille samasta kauppasummasta kuin se aikoinaan myytiin. Joonas maksoi hinnan riistalla ja turkiksilla, joten ”Susi-Joonas” - liikanimi lienee ansaittu.

VII Sukupolvi
Vilhelm Joonaanpoika Ali-Kattelus oli myös armoitettu metsämies, mutta hengen ravinnon tarpeellisuudenkin ymmärtänyt. Hän kuului siihen 12 isännän ryhmään, joka suuresta vastustuksesta huolimatta alkoi omalla kustannuksellaan rahoittaa kunnan ensimmäistä Talolan kansakoulua 1875. (Kosken historia). Lieneekö saanut vaikutteita vaimo Anna Matintyttären puolelta, joka oli Karinaisten Tilkasten tyttäriä. Wilhelmi jokea ylittäessään liukastui pitkospuilta ja hukkui 45-vuotiaana kunnan lainamakasiinin avaimet kädessään. Kuudesta lapsesta ainoa poika Elis oli tuolloin vasta kolmevuotias.

Alitalon myynti
1887 lasten holhooja Joose Nyman Särä Myllykylästä myi lasten edut turvatakseen Alitalon talon yleisellä huutokaupalla Kaarle Kustaa Helinille Halikosta. Leski Anna Ali-Kattelus lapsineen ja uusi mies Juho Verho saivat hyvän eläkekontrahdin ja siirtyivät asumaan rakentamaansa Vaarin mökkiin nykyisen Kesälän pihapiiriin. 1891 Helinin perikunta myi Alitalon neljässä osassa ja holhooja Joose Nyman Särä hyväksyi Kesäläksi nimetyn osan ostamisen vasta 16-vuotiaalle Elikselle.

LOMME
Karl Fredrik Rautell oli tilan ensimmäinen isäntä. Hän oli myös äitini isän, Nikolai Honkalan, isä.

HAAPASALO
Pentti Haapasalon isoisä otti uudeksi sukunimekseen Haapasalo talon mukaan.

YLIJOKI
Eeva-Liisa o.s. Kärppä ja miehensä Kari Hyytiäinen omistavat tilan.

KESÄLÄ
VIII Sukupolvi
Elis Ali-Kattelus otti uudeksi sukunimekseen talon nimeksi annetun Kesälän.

IX Sukupolvi
Lauri Kesälä ja vaimonsa Leena o.s. Honkala.

X Sukupolvi
Markku ja Pirkko Kesälä viljelevät tilaa ja ovat ostaneet Lommen/Alitalon pellot sekä vuokraviljelevät Ylijoen peltoja.

YLHÄISI
VIII Sukupolvi
Ylhäisten torppa liitettiin Ali-Kattelukseen isojaon yhteydessä ja sinne muutti Eliksen vanhin sisar Anna Ali-Kattelus yhdessä Juho-miehensä kanssa vuonna 1880. Ylhäisten torppa sai itsenäisyyden kuvernöörin julistuksella 1899.

Kiemuraisia ovat nämä kylän asiat lyhennettyinäkin ja kun siihen liittyy kiinteästi Katteluksen kylän tapauksessa saman suvun mukanaolo näihin päiviin asti. Olof Staffanssonin jälkeläiset omistavat jälleen suurinta osaa alkuperäisen Katteluksen tilan maista. Yli-Katteluksen puolella omistus on jatkunut katkeamatta näihin päiviin asti. Ali-Katteluksen puolella on ollut pientä kompurointia tässä mielessä, mutta tilan mailla kuitenkin on asuttu ja muutamaa vuotta lukuun ottamatta myös omistettu ja viljelty vanhan sukutalon maita.

Otsikossa mainittu ”Vaivasten lakia” - nimitys juontaa tarinan mukaan juurensa 1860-luvun katovuosiin, jolloin ihmisiä hoippui mm. pitkin Hämeen härkätietä ruokaa kerjäten ja osan nääntyessä tien varteen - runsaimmin Alikulman ja Siutilan väliselle ”lakialle”. Isoisäni Elis oli mukana puuhaamassa Harmaan kansakoulua 1800-luvun lopussa. Keskustelu koulujen tarpeesta ja sijoituksesta kävi kiivaana. Kuntakokouksessa tuli esille puheenvuoro, ettei ”sinne Vaivasten lakialle mitään koulua tarvita”. Koulu kuitenkin tuli, mutta ei ihan kärkipäässä.

Kirjoittanut 2005
Antti Vilhelm Kesälä Katteluksen Alitalosta

©2019 Katteluksen sukuseura - suntuubi.com