Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Joulun valmistelua ja viettoa Ylitalossa 1920-luvun alussa


Joulun vieton valmistelu aloitettiin maalaistalossa jo varhain. Siihen kuului kodin perusteellinen siivous sekä ruuan etukäteisvalmistelu. Silloin oli taloissa yleensä vielä maalaamattomat lattiat ja niitä pestiin harvoin, yleensä vain Jouluksi ja Juhannukseksi. Ylitalon silloisessa päärakennuksessa, joka oli lähes sata vuotta vanha ja josta oli kuva viime vuoden Sukuseuran Uutisissa, oli iso, koko talon levyinen tupa, jossa perheen ja muun väen pääasiallinen toiminta tapahtui. Tuvan nurkassa oli iso leivinuuni ja puuhella.

Tuvan lautalattian pesuun osallistuivat myös miehet. Pesussa käytettiin apuna jopa hiekkaa. Koivuluudan päälle pantiin jalka ja niin siitä sitten hinkattiin puolen vuoden liat pois. Silloin elettiin luontaistaloudessa ja jouluruokien etukäteisvalmistus oli aloitettava jo aikaisin. Hyvissä ajoin ennen Joulua teurastettiin sitä varten lihotettu porsas. Se teurastettiin kotona ja siitä otettiin talteen mm. veri, josta tehtiin veripannukakkua. Veripannukakut eivät kuuluneet jouluruokiin, vaan ne syötiin jo aikaisemmin.

Porsaasta käännettiin suolet ja ne liotettiin ja pestiin puhtaiksi ja niistä tehtiin makkaraa. Keitettiin ohraryynit ja siihen sekoitettiin jauhettu maksa ja mausteita. Tämä seos pantiin suurempiin ja rasvaisempiin suoliin ja ne paistettiin uunissa ja sitä sanottiin uunimakkaraksi. Pienemmät suolet täytettiin seoksella, johon ohraryynipuuron lisäksi jauhettiin keuhkot, munuaiset, sydän ja kieli. Nämä makkarat kypsennettiin sisäänlämpiävässä saunassa. Talossa oli sitä varten vartaat, joihin nämä makkarat pujotettiin ja vietiin kiukaan yläpuolelle, jossa oli vartaita varten kannatinpuut. Makkarat kypsyivät kuuman kiukaan ja sieltä nousevan savun avulla. Näitä makkaroita sanottiin palvimakkaroiksi ja ne olivat hyvin säilyviä ja niitä alettiin syödä vasta sen jälkeen, kun uunimakkarat olivat loppuneet.

Seuraava teurastuksesta johtuva työ oli "prässyltyn" valmistus. Siihen käytettiin pää ja sellaisia lihakohtia, jotka teurastuksessa olivat tulleet verisiksi. Nämä liotettiin vesisaavissa, keitettiin kypsiksi, hakattiin hienoksi ja pantiin pyyheliinan tai muun kankaan sisälle ja pantiin paino päälle. Prässylttyä käytettiin leikkeleenä, sillä makkaraa tai muita lihatuotteita ei ollut maalaiskaupoissa.. Joulukinkkua ei ollut, vaan Jouluksi tapetusta siasta piti riittää kastiketarpeita pitkälle kevääseen. Leipomiset tehtiin myös etukäteen ja jouluna sai suurta herkkua eli pullaa.

Jouluaattona lämmitettiin uunissa ruokia, kuten lanttu-, maksa- ja perunalaatikot sekä pannukakkulaatikko, jota syötiin sekahedelmäsopan kanssa jälkiruokana. Aattona tuotiin tupaan kuusi, joka oli lattiasta kattoon. Se koristettiin elävin kynttilöin. Lisäksi Suomen ja muiden maiden liput olivat koristeina Ylitalon kuusessa. Isä ja äiti menivät ensin saunaan aattoiltana, sitten pojat ja lopuksi naispalvelijat ja minä pikkupiikana ollessani.

Saunassa käynnin jälkeen syötiin yhteinen jouluateria ja juotiin joulukahvit. Joulupukki tuli joka jouluna ja se toi jokaiselle pikkuisen lahjojakin, lähinnä käyttötarpeita, kuten vaatetta. Nukkumaan mentiin ajoissa, sillä aamulla oli varhainen ylösnousu, koska silloin kilpailtiin siitä missä talossa näkyi ensimmäisenä valot. Joulukirkko alkoi silloin kello kuusi. Ennen lähtöä sytytettiin kuusen kynttilät ja jokaiselle ikkunalle kaksi kynttilää. Kirkkoon mentiin hevosella ja, kun jokaisen talon ikkunoissa paloi kynttilät, mentiin ikään kuin valomeren läpi ja se kohotti joulumieltä. Joku jäi luonnollisesti kynttilävahdiksi. Kirkonmenojen jälkeen meillä oli tapana juosta katsomaan, miltä oma talo näytti Paimionjoelta päin katsottuna. Sillä sivulla oli seitsemän ikkunaa ja niissä kussakin paloi kaksi kynttilää. Näky oli vaikuttava. Kun kynttilät oli sammutettu oli Joulun vaikuttavin ja mieleenpainuvin aika ohitettu. Isälläni oli tapana silloin sanoa, että nythän se tulee pian Juhannus ja niinhän se sitten tulikin.

Tammikuussa 2003
Kertoi Hilda Kattelus ja tallensi Rauno Kattelus

©2019 Katteluksen sukuseura - suntuubi.com